Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Hoitovieraskirja

Tänne ainoastaan hoitajien hoitotarinat. Kommentoin kaikkien tarinoiden loppuun ja kerron kuinka paljon tarinasta saa rahaa. 

Se, kuinka paljon tarinasta saa rahaa, riippuu siitä kuinka monipuolinen tarina on ja kuinka paljon hoitaja tekee esimerkiksi tallitöitä. Myös oikeinkirjoitus ja luovuus vaikuttavat. 


Ohjeet

Kirjoita jokaisen hoitotarinan yläpuolelle aina 

Nimesi - Hoitohevosesi ja monesko hoitotarina, näin saan laskettua helpommin kaappeihin hoitotarinoiden määrän.


Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Roskapostisuojaus: Paljonko on viisi plus kuusi?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Cajsa
Kotisivut: http://efterglans.suntuubi.com

25.06.2018 19:05
Cajsa - Diablo - 1

Saapuminen Kingstoniin

”Onko sinun pakko tehdä noin?” Rene huokaisi, vajotan alemmas kuskin penkillä. Minä vilkaisin häneen ja vaihdan radiokanavaa vielä miljoonannen kerran. ”Cajsa!”
”Älä valita koko ajan tai saat potkut”, uhkailin ja vaihdoin radiokanavaa.
”Niin kuin sinä muka malttaisit luopua minusta”, Rene vastasi ja tönäisi minua hellästi olkapäästä.
”Älä imartele itseäsi, talliorja”, minä sanoin.
”Talliorja! Noinko sinä puhut miehelle joka kilpailuttaa hevosiasi?”
”Ja maalaa maneesini ja siivoa karsinani”, lisäsin.
”Te olette niin söpö pari”, kaksoset Maria ja Marie huokaisivat takapenkiltä. Käännyn mulkaisemaan heitä, mutta he vain hihittävät niin kuin pikkutytöt vaikka ikää heilläkin oli jo 21 vuotta. He olivat minun luotetut tallityttöni, mutta herran jestas he osasivat olla ärsyttäviä joskus.
”Me emme ole pari, uskokaa jo!” huokaisin.
”Äläs nyt, kultapuppeli, turha sitä on enää kiistää”, Rene sanoi vakavalla naamalla.
Minä mottasin Reneä käsivarteen ja näytin perään vielä kieltä niin kuin kuka tahansa kypsä 25-vuotias olisi tehnyt. En voinut sille mitään, Rene vain toi esiin huonoimmat puoleni. Toki hän oli tumma ja tulinen niin kuin tallitytöt aina sanoivat, mutta hän oli myös itserakas, tärkeilevä, näsäviisas pikku pask–kakkiainen.
”Älkää panko minua katumaan, että päästin teidät kaikki mukaan viemään Diabloa Kingstoniin”, minä sanoin, mutta kun näin kuinka kaksoset kohottelivat minulle kulmakarvojaan ja kuinka Rene hymyili kieroa hymyään, tiesin tehneeni virheen. ”Olisi pitänyt lähteä viemään sitä yksin.”
”Sinä vihaat vetää traileria”, Rene huomautti.
”Totta, mutta eipähän tarvitsisi katsella tuota sinun virnuiluasi”, tuhahdin ja laitoin kädet puuskaan. Rene lähetti minulle lentosuukon ja minä lähetin hänelle kansainvälisen käsimerkin, kypsä aikuinen nainen kun olen, edelleen. Vilkaisin sivupeilistä, että traileri tuli edelleen perässämme ja sitten vaihdoin taas radiokanavaa.
”Oikeasti, valitse nyt joku!” Rene huudahti.
”Mutta ne kaikki soittavat huonoa musiikkia tai pelkkiä mainoksia!” valitin ja vaihdoin kanavaa.
”Miksi et laita AUX-piuhalla musiikkia?” Rene kysyi.
Seurasi pitkä hiljaisuus.
”Nyt sinä vasta kerrot, että tässä autossa on AUX-piuha?!” minä huusin Renelle ja annoin luunapin hänen ohimolle. ”Senkin rotta!”
”Minä luulin, että tunnistaisit AUX-piuhan heti, ottaen huomioon, että sinulla on omassa autossasi sellainen myös!” Rene puolustautui.
Okei, Renellä oli pointti. Minun olisi pitänyt ehkä kiinnittää enemmän huomiota ympäristööni, mutta kuka voi syyttää minua pienestä huolimattomuudesta? Olin viemässä Diabloa uuteen paikkaan ja minua jännitti ja pelotti. Pelotti, että Diablo ei osaisi käyttäytyä yhtä hienosti kuin kotona. Ja mitä jos valmennukset ja tunnit menevät päin puuta? Mitä jos Diablo ei opi mitään?
Joo, tiesin olevani vainoharhainen, mutta minulla on taipumusta stressata turhistakin asioista.
”Alamme olla perillä”, Rene totesi, hiljentäen vauhtiaan. Painan nenäni melkein ikkunaan kiinni katsoessani ulos.
Näen ison parkkipaikan ja sen läheisyydessä maneesin. Katson tarhoja, isoa kenttää ja hengitän syvään, yrittäen tottua kaikkeen näkemääni. Rene parkkeeraa auton ja hevostrailerin parkkipaikalle ja me nousemme autosta. Avaan oven trailerin etuosasta ja kurkkaan sisään. Diablo tuijottaa minua ja hörähtää.
”Malta vielä hetki”, kuiskasin sille ja jätin oven auki. ”Mennäänkö etsimään tallin omistaja?”
Rene ja kaksoset nyökkäsivät minulle, ja kävelin edeltä kohti tallia maneesin toisessa päädyssä. En kerennyt kävelemään kovin pitkälle, kun näin Ronja Attwoodin astuvan tallin ovista ulos, vaalea koiranpentu kannoillaan. Hän suuntasi kulkunsa kohti meitä ja minä tahtomattakin hymyilin leveästi.
”Cajsa Söderberg! Vihdoinkin olet täällä”, Ronja sanoi. ”Olet myöhässä.”
Virnistin.
”Syytä häntä”, minä sanoin ja osoitin Reneä. ”Hän ajoi.”
”Oi, en usko, että meitä on esitelty”, Ronja sanoi ja katsoi Renestä minuun. ”Onko jotain, mitä et ole kertonut minulle, Cajsa?”
”Hän on Rene Jensen, hän on tallini joka paikan höylä”, sanoin ja pyöritin silmiäni. ”Ja älä nyt sinäkin aloita! Meidän välillä ei ole mitään.”
Näin kuinka Rene iski nauravalle Ronjalle silmää ja minä läpsäisin Renen käsivartta ja kumarruin sitten rapsuttamaan koiranpentua.
”Me olemme Maria ja Marie”, kaksoset esittäytyivät. ”Olemme Cajsan niin sanottuja tallityttöjä ja olemme mukana vain sen takia, että saamme todistaa Cajsan ja Renen mahtavaa kemiaa koko automatkan ajan!”
”Voi hyvä Luoja”, minä huokaisin ja Ronja vain nauroi. ”Olisiko pieni esittely kierros paikallaan? Alkaen tämän koiran nimestä.”
Ronja lopetti nauramisen ja nyökkäsi, edelleen virnistellen. ”Totta kai! Näytän Diablon tarhan, laitumen ja karsinapaikan. Kaikki muu keretään katsomaan sitten kun olemme saaneet Diablon ulos trailerista. Ja koiran nimi on Demi.”
”Kuulostaa hyvältä!” Totesin ja lähdin seuraamaan Ronjaa ja Demiä. Kävelimme ristiin rastiin ympäri tiluksia ja minä kuuntelin kun Ronja puhui ja kertoi näkemästämme.
Katselin juuri Diablon karsinaa, kun luoksemme ilmaantui nuori tyttö. Ronja kietaisi kätensä tytön olkapäille ja esitteli hänet.
”Tässä on Ada, minun tyttäreni”, Ronja sanoi.
”Hauska tutustua”, minä sanoin. ”Olen Cajsa.”
”Aaaa, sinä olet Cajsa!” Ada sanoi. ”Äiti puhuikin sinusta ja hevosestasi, Diablohan sen nimi oli?”
Nyökkäsin. ”Joo, Diablo. Saammeko treenaus seuraa sinusta?”
Ada hymyili säkenöivästi.
”Aivan varmasti!” hän lupasi ja sitten heilutti kättään ja jatkoi matkaansa. Me puolestamme jatkoimme kierrostamme, jonka päätteeksi menimme takaisin Diablon luokse. Se seisoi edelleen kiltisti trailerissa.
”Menikö matka hyvin?” Ronja kysyi.
”Joo, Diablo on helppo matkustaja”, vastasin ja laskin lastaussillan Renen kanssa. Otimme Diablon ulos trailerista. Se peruutti nätisti pihalle ja minä taputin sen kaulaa. Demi juoksi kauemmas tarkkailemaan isoa oriani. Talutin Diabloa ympäri parkkipaikkaa, ja se sipsutti vierelläni, häntä korkealla, pää pystyssä ja jatkuva hirnuminen päällä.
”On se komea”, Rene huokaisi.
”Älä kuolaa siellä”, nauroin ja taputin jälleen orin kaulaa. Diablo töyttäisi minua turvallaan ja sitten kiskaisi narusta. Kävelytin Diabloa vielä vähän aikaa, kunnes Ronja ehdotti, että taluttaisimme sitä myös maneesissa, että ori tottuisi paikkoihin. Ajattelin, että se oli hyvä idea, joten seurasin Ronjaa sisälle maneesiin.
Diablo jännittyi selvästi, mutta kun puhelin sille ja talutin ympäri maneesin uudestaan ja uudestaan, ori rentoutui pikku hiljaa ja sen hirnuminen rauhoittui sekä lihakset rentoutuivat. Kehuin Diabloa ja taputtelin ja silittelin sen kaulaa ja päätä.
”Milloin otatte muut hevoset sisälle?” kysyin Ronjalta.
”Kolmen tunnin päästä”, hän vastasi.
”Eli voisin päästää Diablon vielä hetkeksi pihalle ennen sisälle ottoa”, mietin ääneen. ”En tänään ratsasta, totutelkoot tämän illan uuteen paikkaan.”
”Haluatko viedä Diablon heti tarhaan?” Ronja kysyi.
Minä nyökkään ja Ronja kävelee edeltä ulos maneesista. Minä seurasin perässä Diablon kanssa ja päästin sen tarhaan juoksemaan. Katsoimme hetken sen juoksemista ja hirnumista, kunnes Ronja sanoi: ”Oletan, että teillä on tavaroita mukana?”
Minä, Rene ja kaksoset nyökkäsimme yhteistuumin ja Ronja ehdotti, että kantaisimme tavarat satulahuoneeseen ja asettaisimme kaiken paikoilleen.
”Valitettavasti minulla on paperitöitä tehtävänä, mutta Sofia Benton, meidän tallimestarimme, näyttää enemmän kuin mielellään teille mihin voitte tavarat pistää. Hän on todennäköisesti organisoimassa satulahuonetta parhaillaan, joten sanot vain nimesi ja hän tietää miten toimia!” Ronja sanoi ja katosi sitten käden heilautuksen saattelemana, ennen kuin kukaan meistä kerkesi edes kissaa sanomaan.
Muut menivät hakemaan tavaroita autosta samaan aikaan kun minä menin satulahuoneeseen etsimään Sofiaa.
”Hei, oletko sinä Sofia?” Kysyin naiselta joka oli juuri nostamassa satulaa telineeseen.
”Olen. Kuka kysyy?”
”Cajsa Söderberg”, vastasin.
”Oh!” Sofia otti kädestäni kiinni ja ravisti sitä. ”Tervetuloa! Tule, näytän sinulle mihin voit laittaa sen hevosesi tavarat.”
Sofia antoi minulle kierroksen satulahuoneessa ja osoitteli minne voin pistää mitkäkin tavarat. Olin ekspertti satulahuoneen suhteen siihen mennessä kun Rene ja kaksoset tulivat Diablon tavaroiden kanssa.
”Siellä on vielä lisää autossa!” Rene ilmoitti.
”Herra on hyvä ja menee hakemaan”, totesin ja osoitin kaksosille mihin he voisivat pistää satulat ja suitset.
Rene pyöritteli silmiään minulle ja minä vain hymyilin hurmaavasti. Seuraavat pari tuntia menivät tavaroiden organisoimisessa ja kantamisessa. Sain jostain päähäni, että kaikki Diablon varusteet pitää putsata, koska ne ovat matkustaneet joten luonnollisesti pakotin Renen putsaamaan satuloita ja suitsia kanssani sillä välin kun kaksoset putsasivat suojia ja uudelleen käärivät pinteleitä.
”Olet neuroottinen”, Rene kommentoi.
”Ole hiljaa, itse olet”, minä vastasin.
”Voisitteko te vain suudella ja lopettaa tuon kinastelun?” kaksosista toinen, Maria, huokaisi.
”Käyttäytykää kuin aikuiset edes kerran elämässänne, herran tähden!” Marie lisäsi.
Mutristin huuliani. ”Mutta--”
”Shh!” Kaksoset sihisivät.
”Okei!” Huokaisin. ”Voin käyttäytyä kuin aikuinen, mutta Reneä en suutele.”
”Vielä”, Rene mutisi ja jouduin käyttämään kaiken tahdonvoimani että en läpsäisisi häntä. Taas. Ettäs hän kehtaakin kiusata minua tuolla lailla. Tiedän varsin hyvin, että Rene ei ole tosissaan, kunhan kettuilee, koska tietää sen ajavan minut hulluksi.
Ronja ilmestyi luoksemme juuri kun saimme kaiken valmiiksi ja kertoi, että hevoset haettaisiin sisälle nyt. Nyökkäsin ja noudin Diablon riimunnarun. Hain Diablon sisälle, vein sen karsinaansa ja autoin sitten Ronjaa ja Sofiaa hakemaan loput hevoset sisälle. Rene ja kaksoset auttoivat myös.
Kun kaikki hevoset olivat sisällä autoimme iltaruokien jaossa ja kun kaikki oli valmista, kiitimme Ronjaa vielä tuhannesti mahdollisuudesta tuoda Diablo tallille koulutuksen loppuun viemisen ajaksi.
”Kiitos nyt vielä”, sanoin.
”Totta kai! Toivotaan, että saatte hyviä tuloksia aikaan Diablon kanssa täällä”, Ronja sanoi ja katsoi sitten Renen ja kaksosten päälle. ”Oli todella mukava tavata teidät.”
”Kuin myös!” Rene ja kaksoset vastasivat yhtä aikaa.
Kuulin tallista hirnuntaa ja tunnistin sen välittömästi Diabloksi. Naurahdin ja katsoin Ronjaan.
”Diablokin sanoo kiitoksensa.”

Vastaus:

Kirjoitat monipuolista ja yksityiskohtaista tekstiä, mitä on helppo seurata. Oikeinkirjoitus on hallussa ja huomaa, ettet ole tekstiä kiireellä kirjoittanut. Vuoropuhelu on aina hyvä, niin tarinasta saa aidomman tuntuisen. Mittaakin sait tarinalle hyvin, joten senkin puolesta kirjoittaminen sujuu mainiosti!

Saat tästä 40v€ (eikös me sovittu, että toimit kuin muutkin hoitajat erona että hevonen on omasi?)

Nimi: Charlotta Minanzky

15.06.2018 11:18
En ollut saanut nukutuksi milteinpä koko yönä kun kuuntein vanhempieni sekä isoveljeni taistelua siitä mitä voi tehdä ja mitä ei. Kääntelin kylkeä, kuuntelin musiikkia, viimein nousin kello neljä ylös ja käynnistin kauniin vaaleanpunaisen upouutuuttaan kiiltelevän tietokoneeni.
Laitoin luurit korvilleni ja musiikin pauhaamaan ja se hukutti alleen nahistelun äänet alakerrasta. Selailin hevostallien sivuja ja eteeni avautui Kingston niminen talli. Selailin kiinnostuneena sivuja ja huomasin hoitajia etsittävän, katsoin hevoset läpi ja silloin se tapahtui. Sydämeni hypähti kun katsoin mustan hevosen ylvästä päätä, sen viisaita silmiä jotka niin koukuttavasti kutsuivat luokseen. Vilkaisin kelloa ja se näytti puoli seitsemää, naputtelin sivuilla olevaan numeroon viestin " Hei, huomasin sivunne netissä ja siellä etsittiin hevosillenne hoitajia. Ihastuin Mustaan puoliveri oriinne nimeltä Miami, olisiko mahdollista aloittaa hoitamaan sitä ? Asun n. 3 kilometrin päässä talliltanne ja voisin tulla käymään. Terveisin Charlotta "
Klikkasin lähetä nappia ja suljin koneen innosta kuplien. Laitoin vaaleat farkut, harmaan teepaitani ja harjasin pitkät tummat hiukseni ponnarille sekä vedin Horzen lippiksen päähäni.
Hiivin sivuovesta omena kädessäni ulos ja otin pyöräni telineestä, vilkaisin surullisena vielä koti ovelle päin ja lähdin suunnatta ajamaan. Jonkin matkaa enettyäni puhelimeeni tuli viesti ja pysähdyin sitä lukemaan. Tallin omistaja oli vastannut viestiini " Hei Charlotta, totta, etsimme hoitajia hevosillemme. Tule ihmeessä käymään ja katsomme olisiko Miami sinulle oikea hoitohevonen. T. Ronja Attwood, tallin omistaja."
Jes. Hihkaisin ja tiesin minne olin menossa, käänsin maastopyöräni polulle, jonka tiesin oikaisevan tallille ja poljin rivakkaan, tämä on elämäni parhain käänne, mietin mielessäni.

Saavuin hetken kuluttua tallin pihaan ja huumaannuin suorataan hevosten tuoksusta ja äänistä mitä kuulin, kavioiden kopinaa, pärskimistä, kottikärryn kolinaa ja ihmisten hälinää. Laitoin pyöräni tallin edustalle ja ihailin laajaa aluetta ja sen upeasti pidettyä ulkonäköä, kuin olisi toiseen maailmaan astunut. Kuulin askelia takaani ja käännähdin yllättyneenä ympäri, ihan kuin olisin luvatta täällä..
-Hyvää huomenta, sinä taidatkin olla Miamin hoitaja ehdokas, saneli hymyillen vaaleatukkainen nuorehko nainen.
-Öhmm... juu, niin olen, vastasin hiukan takerrellen.
-No tervetuloa Kingstoniin, minä olen Ronja Attwood ja omistan kaiken mitä ympärilläsi näet, nainen sanoin nauraen ja halasi minua lempeän rempseästi.
Yllätyin hänen rennosta olemuksestaan mutta sydämeni suli välittömästi hänelle ja vastasinkin halaukseen, esittelin itseni samalla. Lähdimme yhdessä kiertämään tallia ja alueita, toinen toistaa upeampi hevonen ulkoili keskikesän auringon loisteessa ja minä olin aloittanut satuni tänään.

Vastaus:

Olipa ihana aloitus! Lämpimästi tervetuloa joukkoon! Saat tästä 20v€ aloitusrahaa.

Nimi: Annie

08.06.2018 15:29
Annie - Sasu 4, osa I

Tälläkertaa päätin pyöräillä suoraan töistä tallille. Olin saanut kesätöitä jäätelökioskista, joka sijaitsi läheisellä rannalla. Tallille oli lyhempi matka kuin kotiin, joten päätin piipahtaa tallilla ja mennä vasta illalla kotiin. Kello näytti kahta, kun pyöräilin hiekkatietä kohti tallia. Aamuvuoro otti vähän silmäluomien päälle, mutta tiesin että kun pääsen tallille ei väsymys enään häiritse. Viimeiset polkaisut ja kaarsin pyörän parkkiin parkkipaikan vierustalle pyörille tarkoitettuun paikkaan. Jäin seisomaan pyörän viereen ja sidoin hiukseni korkealle ponnarille. Nostin aurinkolasit pois päästä ja yritin etsiä katseellani Sasua. Ori oli painanut päänsä heinäkasaan ja piilotteli nurkassa.
- Hei Sasu, mentäiskö liikkumaan? huudahdin parkkipaikalta ja ori nosti välittömästi päänsä ja katsahti mistä ääni tulee. Sasu liikehti hitaasti mutta varmasti kohti tarhan porttia ja hirnahti merkiksi että oli valmiina. Kävelin portille ja nappasin riimun naulasta. Ori melkein itse tunki päänsä riimusta sisään ja oli niin valmiina lähtöön, etten saanut edes narua kiinni ennen kuin Sasu oli ulkona tarhasta. Nappasin myös toisen päädyn tarhasta Santun mukaan, jolla Adan olisi tarkoitus tulla ratsastamaan kanssani. Tyttö oli kuitenkin myöhässä aikataulusta ja päätin laittaa hevosen valmiiksi niin pääsisimme aikataulussa ratsastamaan. Olimme ajatellut käydä koeratsastamassa derbykentällä olevan muutaman esteen. Vaikka kenttä ei vielä ollutkaan arkikäytössä, näimme kuinka sinne oli kannettu muutamia esteitä eilisillan aikana. Ada päätti ottaa ohjat omiin käsiinsä, ja mennä derbykentälle vaikkei Ronjalta saatukkaan ihan suoranaisesti asiaan lupaa. Mutta ei myöskään kieltoa, joten miksei.

Harjasin Santun nopeasti läpi ja putsasin kaviot kun Ada jo pamahti tallin ovista sisään.
- Aaah, anteeks niin paljon! Tyttö huusi ja juoksi suoraan satulahuoneeseen hakemaan varusteita. Olin ostanut Sasulle uuden estesatulan, mitä pääsisin vihdoin testaamaan. Sain harjattua myös Sasun ja laitoin sen varusteita vaille valmiiksi. Kävelin satulahuoneeseen ja vaihdoin Sasun jalustinhihnat ja satulavyön vanhasta satulasta uuteen ja kannoin satulan ja suitset tallikäytävään.
- Ollaanko tosissaan menossa hyppäämään derbykentälle? kysyin samalla kun laitoin suitsien remmejä kiinni.
- No voidaan me mennä, mutta kattelin että tuolla isommalla kentälläkin oli pientä esterataa rakennettu, varmaan jotain metrin luokkaa. Voitais me sinnekkin mennä hyppäämään? Ada sanoi mietteliään näköisenä. Päädyimme tähän vaihtoehtoon ja talutimme valmiit hevoset isolle kentälle. Ada oli ratsastanut Lucalla eilen niin tiukan treenin, että päätti vain talutella Lucaa estehyppelyn jälkeen. Siksi tyttö ratsasti nyt Santtua.

Kiipesin Sasun selkään ja hyvä että istua ehdin kun ori oli jo matkalla.
- Heii! Seisos nyt hetki, sanoin ja pidätin ohjista. Ori pysähtyi ja sain kiristettyä satulavyötä. Jalustimet olikin oikean mittaiset, kun itse olin niillä viimeksi ratsastanut. Ohjasin orin uralle ja annoin sen kävellä vielä ihan vapaasti uralla. Henrik oli tullut meitä vastaan ulkona ja hän tuli pyynnöstämme vaihtamaan hieman esteitä. Mies tiputti okserin takapuomin pois ja nosti esteen 120cm. Se oli tarkoitettu Adalle, mutta lämpesin hieman itsekkin ajatukselle, että voisimme koittaa hypätä sitä myös Sasun kanssa. Nyt olisi treenattava, koska osallistuimme Sasun kanssa 140cm luokkaan Kingstonin kilpailuissa. Ajatusta esteen ylittämisestä helpotti se, että Sasulle se oli melkein arkipäiväinen este, minulle ei. Luotin kuitenkin ratsastustaitoihini ja siihen että pääsisimme esteestä yli ongelmitta. Vielä olisi viikko aikaa treenata kisoja varten.

Jatkan huomenna!

Nimi: Annie

05.06.2018 22:06
Annie - Sasu 3

Viikonloppu oli ohi ja koulut päätöksessä. Tämä tarkottaisi, että ehdin viettämään aikaa tallilla myös arkena enemmän. Katselin auton ikkunasta tuttuja maisemia, tuttua hiekkatietä joka johti tallille. Kiitin isääni kyydistä ja hyppäsin ulos autosta. Isä kaahasi pois ja jäin jälleen parkkipaikan reunaan. Tuttua tamman hirnahdusta ei kuitenkaan kuulunut, sillä ensimmäisessä tarhassa olikin oma rakas Sasu.
- Heippa ihanuus, hymähdin ja rapsuttelin orin kaulaa. Orit oli selkeästi vaihdettu päikseen tammojen ja ruunien kanssa tarhoissa. Ehkä näin on hyvä, olihan alkupään tarhoja vähemmän, kuten myös oreja tammoihin ja ruuniin verrattuna. Sasun riimu roikkui tarhan vieressä naulassa. Nappasin sen ja avasin tarhan portit. Ori käveli suoraa ovelle ja myös viereisen tarhan Leon ja Luca innostuivat vieressä pärskähdellen ja hirnuen.
- Odottakaa te pojat täällä, Ada tulee myöhemmin, tokaisin viereisen tarhan oreille ja lähdin taluttamaan Sasua kohti tallia.

Kesäkuu oli yhtäkkiä muuttunut viileäksi. Edelliset viikot lähentelivät lämpötilaltaan yli pariakymmentä astetta, mutta nyt lämpötilaa hädin tuskin oli kymmentäkään astetta. Tuuli puhalsi niin, että jos kyseessä olisi ollut pienempi poni, se olisi varmaan kaatunut tuulessa. Avasin tallin oven ja talutin orin tarhaan. Ovi pamahti kiinni ja tallissa ollut Carla säikähti karsinassaan. Jätin Sasun käytävälle ja sidoin sen molemmilta puolilta kiinni. Kipitin nopeasti satulahuoneeseen ja yritin etsiä ulkoloimea Sasun varusteista. En kuitenkaan löytänyt, joten pistin Adalle viestiä, jos saisin lainata Lucan loimea. Otin Sasun harjat ja harjasin sen reippaasti kokonaan. Putsasin kaviot ja huomasin, että Ada oli vastannut viestiini; "Lainaa vaan! Laitatko sen sitten pesuun?". Vastasin Adalle ja kipaisin takaisin satulahuoneeseen hakemaan loimea. Musta loimi kultaisilla reunuksilla, niin hieno. Heitin loimen orin päälle ja laitoin remmit kiinni. Sasu oli hieman hämillään, mitä oli tapahtumassa. Olin miettinyt maastolenkkiä ensin maasta käsin, mutta päätinkin, että kyllä tänään on hevosen selkään päästävä. Kävin hakemassa kypäräni ja Sasun suitset, jotka laitoin orille päähän. Kiristin kypäräni leukahihnan ja talutin Sasun ulos tallista.

Hevosen liikkeet tuntuivat takareisiäni vasten huomattavasti enemmän, kuin silloin kun satula oli välissämme. Sasu käveli rennosti, piittaamatta hiekkatien ympäristössä tapahtuvista asioista. Tuntui kieltämättä aika hurjalta luottaa johonkin niin suureen hevoseen, eikä satulakaan pelastaisi tasapainoa, jos ori päättäisi nyt vaikka hypätä sivulle. Katselin ympärille, enkä oikeastaan nähnyt mitään muuta kuin puita ja auringonvaloa, joka pilkisteli oksien välistä. Tallia ei enään näkynyt takana. Sen sijaan edessä näkyi pikku hiljaa vettä.
- Mitäs tykkäät, mennäänkö uimaan? sanoin Sasulle, joka ei noteerannut keskustelunaloitustani ollenkaan. Rannassa ori pysähtyi ja katsahti järvelle. Vastarannalle näki juuri ja juuri. Oli yhtäkkiä tyyntä. Pyysin Sasua astumaan eteenpäin ja kastamaan kavionsa veteen. Ori teki työtä käskettyä ja asteli järveen. Annoin Sasun kahlata vapaasti vedessä, vaikka ori ei suuremmin asiasta kiinnostunutkaan. Kävelimme vedenrajaa kohti läheistä peltoa, joka sijaitsi tallin derbykentän takana. Pellon reunasta näkyi muutama maastoeste, ja ajattelin että voisimme tutustua hieman maastoesterataan paluumatkalla. Pellonreunassa oli oja, josta oli rakennettu pieni maastoeste muutamalla tukilla. Rata jatkui metsään, jossa polku johdatti meidät seuraavalle tukkiesteelle. Sasu olisi selkeästi halunnut vähän hurjastella esteiden seassa, mutta tälläkertaa pysyimme ihan käynnissä. Polku jatkui kohti derbykenttää, johon pääsimme aukinaisesta portista takalaidalla. Tallin seinät pilkottivat jo puiden takana. ja kävelimme derbykentän läpi tallin pihaan.

Päätallin edessä oli Ada ja Stella, jotka olivat ilmeisesti lähdössä ratsastamaan.
- Missäs te olette ollut, Ada kysyi ja osoitti orin märkiä, ja hieman kuraisia jalkoja.
- Käytiin vähän tutkimassa läheisiä maastoja, naurahdin ja liu'uin alas Sasun selästä. Taputtelin orin kaulaa, joka taas pyrki löytämään maasta jotain syötävää.
- Me ollaan Stellan kanssa lähdössä ratsastamaan, tuutko vielä mukaan? Ada kysyi
- En ehdi, pakko mennä kotiin syömään, sanoin harmissani ja lähdin taluttamaan oria talliin. Tytöt seurasivat perässä ja alkoivat valmistella hevosiaan ratsastuskuntoon. Pistin Sasun karsinaan ja availin loimen remmit ja otin suitset pois sen päästä. Riisuin loimen ja vein sen pestäväksi. Putsasin kuolaimet ja niputin jälleen suitset valmiiksi seuraavaa kertaa varten. Harjailin ja jutustelin vielä hetken Sasun kanssa, kun isä jo laittoikin viestiä, että oli käynyt asioilla ja tulisi hakemaan minut nyt. Otin riimun ja narun ja lähdin taluttamaan Sasua takaisin tarhaan. Hyvästelin orin lisäksi muut etutarhoissa asuvat ja hyppäsin isän kyytiin.

Vastaus:

Kiva, että keksit aina jotain erilaista tehtävää. Näitä on ihana lukea :) Saat 15v€

Nimi: Annie

02.06.2018 01:13
Annie - Sasu 2

Jalkojani poltteli kun pyöräilin viimeistä mäkeä ylös ennen tallin tiehaaraa. Hytkyin jalkojeni polkutahtia pyörän päällä ja pian olinkin kavunnut mäen päälle. Pyyhkäisin otsaani dramaattisesti, vaikkei hikeä otsalla juuri ollutkaan. Pienen matkan poljin puiden ympäröimää hiekkatietä ja olinkin jälleen tutulla parkkipaikalla. Jälleen sama kimo hevonen tarkasteli tuloani tarhalla, tälläkertaa tiesin että tuo kimo oli nimeltään Elenia. Tamma pärskähteli muutaman kerran, mutta painoi pian päänsä takaisin heinäkasaan. Hymyilin ja kävelin tälläkertaa suoraa tarhojen ohi päätallin ovesta sisään. Tallin seinällä oleva kello näytti 18.12. Oli perjantai ilta, ja kyllä, vietin sen mielelläni tallilla toisin kuin ystäväni viettivät viikonloppujaan ties missä juhlien. Jätin kypäräni ja takkini Sasun karsinalle ja nappasin päätallin seinustalta orille kuuluvan riimun ja narun.
- Hei odota! kuulin takaani huudon kun olin kävelemässä ulos päätallista hakemaan Sasua. Käännyin ja näin Adan juoksemassa takanani minua kiinni.
- Mitä meinasit tehdä? Hän kysyi ja lähti mukaani kävelemään ulos.
- Ajattelin mennä kentälle ja käydä rannassa, tuutko mukaan? Kysyin ja hymyilin innoissani tytölle.
- Mitä jos sä tulisit meidän estetunnille? Se alkaa seiskalta. Ei tehdä mitään vaikeaa, joten pääset helposti mukaan. Iskä, tai siis Ben sanoi että jotain pieniä pystyesteitä ja laukanvaihtoja esteellä olis luvassa.
- No siis jos se vain on ok, niin miksei! hihkaisin niin, että Sasu säpsähti enkä saanut riimua sen päähän.
- Joo tottakai, kirjoita nimes vain tallipäivyriin toimistossa. Voit sitten tunnin jälkeen miettiä haluatko vakituisesti osallistua tunnille. Ada sanoi ja lähti taluttamaan Lucaa kohti tallia. Avasin Sasun tarhan portin ja lähdin taluttaman oria Adan ja Lucan perään. Sasu näytti Adan hevosen rinnalla vielä isommalta kuin eilen kuvittelin. Kun saimme molemmat hevoset talliin, niin kävelimme suoraan satulahuoneeseen valitsemaan varusteita. Tai no minullahan ei valinnanvaraa ollut, mutta pääsin tutustumaan Lucan varusteisiin. Satulahuopia ja loimia oli varmasti jokaisessa eri värissä, ja riimuista, naruista ja harjoista ei tarvitse edes puhua. Nostin Sasun satulan pois telineestä ja otin naulakosta suitset ja palasin orin karsinalle.
- Ootko hypännyt paljon aikasemmin? Ada kysyi samalla kun harjasi Lucaa.
- Oon joo, tosin poneilla. En oo montaa kertaa hevosella hypännyt, vastasin ja kipaisin hakemassa myös Sasun harjapakin. Laskin laatikon karsinan oven viereen ja avasin mustan laatikon tallikäytävälle.
- No, pääset tälläkertaa hevosella hyppäämään. Aika reilun kokoisella hevosella vielä, Ada naurahti ja nappasi Lucan suitset ja laittoi ne orille päähän. Putsasin Sasun kavioita, kun tajusin vasta mitä Ada tarkoitti. En tosiaan ollut ikinä hypännyt lähellekkään Sasun kokoisella hevosella. Huh, miltähän esteet näyttää niin korkealta.
- En edes ajatellut asiaa, naurahdin ja laitoin myös suitset Sasulle. Sasun harjapakissa oli myös etujalkoihin laitettavat suojat, jotka laitoin orille vaikken tiennyt kuuluiko niitä käyttää. Otin satulan pois karsinan ovessa olevasta telineestä ja nostin sen Sasun selkään. Ori pullisteli vatsaansa, toisin kuin eilen kun yritin kiinnittää satulavyötä.
- Noh, äläs nyt, toruin Sasua, joka lopetti välittömästi ja käänsi katseensa minuun. Ori huokaisi syvään ja pärskähti. Otin kypäräni karsinan oven ulkopuolelta ja heitin ohjat alas orin kaulalta. Vedin ratsastushanskat käteeni ja lähdin taluttamaan Sasua kohti maneesia.

Edellisen tunnin ratsukot olivat vielä maneesissa. Kävelimme Adan kanssa hieman uran sisäpuolella hevostemme kanssa ja jättäydyimme toiseen päätyyn. Edelliset ratsukot suorittivat loppukäyntejään ja kiinnitin erityisesti huomiota pienen pieneen shetlanninponiin, joka parhaansa yrittäen kipitti suuressa maneesissa, vaikkei isompien perässä oikein pysynytkään. Tuntia piti Rebecca. En ollut häntä aikaisemmin nähnyt, mutta mitä nyt hetkessä hänestä sain irti, niin hän vaikutti oikein mukavalta tyypiltä. Laskin satulasta jalustimet alas. Ne olikin eiliseltä jäänyt sopivan mittaisiksi, joten pääsin suoraan kiristämään satulavyötä ja kiipeämään selkään. Asettelin ohjat sormieni välistä ja pyysin orin liikkeelle. Kävelimme Adan kanssa alkukäynnit rinta rinnan.
- Isä on usein vähän myöhässä, varsinkin nyt kun luulee, että vain minä tulen tunnille, Ada sanoi ja pyöräytti silmiään.
- Ai olemme kahden? kysyin hieman hämmästyneenä. Luulin, että muut ratsukot tulisivat vasta myöhemmin. Olimme kuitenkin vartin ajoissa.
- Joo, tää perjantain iltatunti ei ole kauhean suosittu nuorison keskuudessa.. Joskus muutama sennu-ratsastaja eksyy tänne, mutta usein olen täällä isän kanssa vain kahden. En ehtinyt vastata, kun kuulin jo pienen vihellyksen äänen ja maneesin ovi alkoi rullautua auki. Ovesta sisään asteli nelikymppinen mies konjakinruskeissa ratsastussaappaissa ja mustissa ratsastushousuissa. Valkoinen pikeepaita oli laitettu ratsastushousujen sisään ja musta lippalakki oli syvällä päässä.
- Ai hei, Ada ei olekkaan täällä yksin, mies sanoi ja käveli meitä kohti.
- Joo, olen Annie. Kävin täällä eilen ensimmäistä kertaa tutustumassa Sasuun ja nyt päädyttiin sitten Adan pyynnöstä tänne tunnille. Onhan se ok? Kysyin ja löysäsin pysähtyneelle Sasulle hieman ohjaa. Mies kätteli ja esittäytyi Benjaminiksi.
- Olet erittäin tervetullut, kiva että Ada saa seuraa, mies sanoi ja lähti kävelemään kohti puomeja. Mies harppoi kolmen metrin välein ja merkkasi puomien paikat maahan. Hän nosti kaksi pystyestettä kahden laukka-askeleen välein hieman uran sisäpuolelle ja pyysi meitä samalla verryttelemään hevoset itsenäisesti myös ravissa ja laukassa. Lähdimme ravaamaan eri suuntaan kuin Ada ja Luca ja yritin saada heräteltyä Sasua. Ori ei niinkään ollut laiska, mutta ei oikein kantanut itseään. Kiemurtelin ja tein ympyröitä ja pikkuhiljaa muotoakin alkoi tulla.
- Sasu liikkuu hyvin, mutta koska kyseessä on estetunti niin katso, ettei se hae liikaa muotoa alas, Ben huusi toiselta laidalta. Lyhensin ohjaa ja nostin orin päätä ylös. Se liikkui jo paljon ripeämmin ja tahdikkaammin. Nostin laukan ja laukkasin muutamia pätkiä molempiin suuntiin suoralla ja ympyrällä. Sasu alkoi kiirehtiä ja jouduin jopa vähän jarruttelemaan sitä, ettei se pinkoisi ihan hullunlailla ympäri maneesia.

Hetken itsenäisen ratsastuksen jälkeen Ben pyysi meidät luokseen. Siirsin Sasun käyntiin ja kävelin kohti miestä, joka laskeskeli vielä askelväliä kahden pystyesteen välillä.
- Tullaan laukassa vasemmassa kierroksessa muutama verryttelyhyppy näille pienille pystyille. Sasu saattaa yrittää päästä väliin vain yhdellä askeleella, joten tarkkana että lyhennät laukkaa niin että askeleita tulee kaksi, Ben sanoi ja siirtyi seisomaan maneesin seinustalle. Ada aloitti varmalla ja helponnäköisellä suorituksella. Nostin laukan ja laukkasin pystyesteiden yli. Sasu otti kaksi laukka-askelta esteiden väliin itsestään, enkä niinkään laukkaa lyhentänyt. Hyppäsimme myös toiseen suuntaan kunnes Ben nosti esteitä.
- Mittarissa tällähetkellä 80cm, jos menee hyvin niin voidaan nostaa metriin, tai siis vain jos Annie haluaa, tiedän että Ada suostuu hyppäämään mitä vain eteen laitan. Ben naurahti ja katsoi minua kysyvästi.
- Joo, eipä nuo esteet kauheasti tämänkokoisella hevosella tunnu, kun aikaisemmin hyppäsin tälläisiä esteitä ponilla, sanoin Benille joka nosti esteet kahdeksaankymppiin. Hyppäsimme nämäkin pystyt molemmista suunnista ja Ben toi yhden pystyn vielä mukaan. Nyt esteiden väliin tuli ensin yksi askel ja toiseen väliin kaksi askelta. Korkeutta edelleen kahdeksankymmentä. Sasu alkoi innostua tosissaan kun esteitä alkoi tulla maneesiin enemmän.
- Sasu alkaa näyttää kyllä siltä, että taitaa kahdeksankymppiä riittää tänään, Ben sanoi ja katseli pinkovaa oria. Olin kyllä samaa mieltä miehen kanssa ja hyppäsin esteet vielä kerran. Siirsin orin raviin ja ravasin hetken molempiin suuntiin. Ada siirsi Lucan käyntiin aikaisemmin ja jutteli jotain isänsä kanssa. Ravasin vielä pääty-ympyrällä ajatuksena purkaa Sasun loputkin energiat. Ben lähti juttutuokionsa jälkeen kävelemään kohti meitä ja Sasu alkoi itse hidastaa tahtia kun mies lähestyi meitä.
- Ratsastit oikein napakasti Sasua, vaikka olettekin vasta tutustuneet. Sasu on aikamoinen pakkaus, varsinkin kun olet tottunut poneihin. Muistat vaan käskeä ja olla määrätietoinen, varsinkin silloin kun estekorkeuksia aletaan nostamaan. On hyvä myös uskaltaa antaa Sasulle tilaa, sillä liikaa ei myöskään kannata alkaa jarruttelemaan. Mies luetteli pitkän listan ja yritin parhaani mukaan painaa neuvoja mieleen. Pysäytin Sasun maneesin keskelle ja hyppäsin alas selästä. Löysäsin satulavyötä, heitin ohjat pois orin kaulalta ja lähdin taluttamaan hevosta kohti tallia.

Riisuin Sasun varusteet ja laskin ne karsinan ulkopuolelle. Rapsuttelin orin päätä ja ryntäitä harjalla samalla kun Sasu pelleili kaltereiden läpi Lucan kanssa. Harjailin hevosen läpikotaisin ja otin etujaloista suojat pois.
- No, ootko miettinyt jo tunneille osallistumista, Ada huudahti satulahuoneesta.
- Joo, voisinhan mä vaikka osallistuakkin. Täytyy jutella Ronjan kanssa huomenna, kun se ei ilmeisesti tänään oo täällä, vastasin ja nappasin Sasun varusteet karsinan ovelta ja lähdin kävelemään satulahuoneeseen.
- Olis kiva jos joku muukin olis siellä. Vaikka Stella nyt välillä onkin mun seurana, mut sekin harvoin perjantaisin, Ada voivotteli.
- Voisin itseasiassa laittaa Ronjalle viestiä asiasta, sanoin ja pesin Sasun kuolaimet vesialtaassa. Nappasin seinällä roikkuvan pyyhkeen ja puhdistin nopeasti suitset, joihin oli ehtinyt pinttyä muutama kuratahra. Kiedoin leukahihnan suitsien ympäri niin, että suitset oli siistissä paketissa ja asettelin ne seinälle. Irroitin satulahuovan satulasta ja laitoin sen pyykkiin menevien huopien kasaan. Nostin satulan telineeseen ja kävin vielä hakemassa harjapakin ja suojat varustehuoneeseen. Sasu hirnahteli karsinassa, kun luuli pääsevänsä vielä ulos. Nostin riimun karsinan ovessa olevaan koukkuun ja nappasin takin päälleni.

Adan pyynnöstä lähdin auttamaan häntä ja Stellaa hevosten hakemisessa sisään. Kello oli pian yhdeksän, joten hirveästi aikaa minulla ei ollut hengata tallilla, mutta lupasin auttaa hevosten kanssa. Sain tehtäväkseni hakea welshponi Jackin sekä samassa tarhassa asustavan Pennin. Ponit olisivat varmaan kävelleet omin avuin omiin karsinoihinsa, mutta ihan vain turvallisuuden vuoksi laitoin riimut pojille päähän ja talutin heidät naruilla talliin. Ben toi samaan aikaan kahta hevosta Sasun viereisistä tarhoista. Ne olivat molemmat Ronjan omia hevosia. Toinen ilmeisesti se jolla Stella ratsastaa ja valmentautuu. Ada ja Stella toivat kolmea hevosta kerrallaan parkkipaikan viereisistä tarhoista. Kaksi shetlanninponia kipitteli vapaana hevosten perässä, eivätkä edes ajatelleet poikkeamista reitiltä vaan astelivat muiden hevosten perässä suoraan tallin ovesta sisään. Ponit jäivät kuitenkin pienelle seikkailulle tallissa, eivätkä suoraa päässeet omiin karsinoihinsa.
- Tyypillistä, Ben naurahti ja ohjasi ponit omiin karsinoihinsa. Kaikki sujui niin ongelmitta, että kaikki 16 hevosta olivat tallissa alle viiden minuutin. Ben ehti viedä kaikki orit ennen kuin tammat tulivat ovesta, niin mitään äksöniäkään ei saatu aikaiseksi. Leevi ja Eetu tosin haettiin vasta kun kaikki muut olivat tallissa. En tiedä oliko sille joku syy, mutten edes tajunnut kysyä. Kun kaikki hevoset oli saatu turvallisesti karsinoihinsa ja iltaruuat niille astioihin, niin jouduin hyvästelemään muut ja lähteä polkemaan kohti kotia. Pakko kyllä myöntää, että jos menomatkalla jalkoja hieman poltteli, niin tunnin estetreenin jälkeen se oli vähintään tuplasti pahempaa...

Vastaus:

Ihanaa että päätit osallistua tunnille! Jos tosiaan tuntitoiminta kiinnostaa niin käy kurkkaamassa tuntikalenteria! Saat 5v€ extraa iltatallin auttamisessa, joten yhteensä 35v€

Nimi: Annie

01.06.2018 02:21
Päätin heti aloittaa, joten tässä ensimmäinen tarinamme!

Annie ja Sasu - 1

Astelin rauhallisin, mutta varmoin askelin kohti kylttejä, jotka osoittivat kohti ratsastuskoulua. Olin sattumoisin törmännyt internetissä ratsastuskouluun, joka kantoi nimeä Kingston. Koska työsopimukseni valmennustallilla oli juuri katkaistu ja tarvitsin tekemistä, etenkin hevosten parissa, olin päättänyt ottaa yhteyttä Kingstonin omistajaan, Ronja Attwoodiin ja kysellyt häneltä hieman tallin hevosista. Ronjan luetellessa hevosia minulle sähköpostiviestillä, en saanut vielä ehdotonta suosikkia, kunnes aloin selata Ronjan lähettämiä kuvia. Amsterdam nimellä ristitty ruunikko tanskalainen puoliverinen oli tietokoneeni ruudulla ainakin minuutin. Tuijotin hevosta ja tunsin välittömästi hevosessa jotain vetoa. Hevonen näytti kuvassa itsevarmalta ja rohkealta, joka ei tekisi arjestani liian helppoa. Jokin orissa kiehtoi minua. Päätin vastata Ronjalle, että tulen tallille tutustumaan Sasuun, ja todella toivoin että meillä klikkaisi, jotta pääsisin tutustumaan tuohon suureen puoliveriseen vielä tarkemmin.

Askeleeni päätyivät pian ratsastuskoulun parkkipaikalle. Olin kävellyt puoli kilometriä bussipysäkiltä hiekkatietä pitkin ja päätynyt parkkeerattujen autojen sekaan. Katselin hieman ympärilleni, ja heti parkkipaikan vieressä olevassa tarhassa minua tervehti kimo hevonen. Menin hieman lähemmäs ja rapsutin tervehtijän turpaa. Tuostakos vasta innostui viereisessä tarhassa oleva friisiläinen. Miten upea näky. Myös vastapäätä olevassa tarhassa pieni ja pippurinen shetlanninponi kaipasi huomiota. Toinen samassa tarhassa oleva shettis oli hieman varovaisempi ja jäi mieluummin syömään heinää, kun tuli tervehtimään.
- Ai hei, sä olet varmaan Annie? joku huusi vähän kauempaa.
- Joo! Mun pitikin tulla etsimään joku joka osaisi auttaa, mutta nää vei ihan täysin mun huomion, vastasin ja lähdin kävelemään kohti vaaleatukkaista naista. Sen verran olin tarkastellut Kingstonia aikaisemmin, että tiesin hänen olevan Ronja.
- Olen Ronja Attwood, tervetuloa Kingstoniin. Taidettiin puhua sun kanssa Sasusta. Se löytyy tuolta tarhasta numero 11, pikkutallin vieressä.
- Joo mennään ihmeessä katsomaan, sanoin ja yritin pysyä rauhallisena kävellessäni Ronjan rinnalla kohti tarhaa numero 11. Kävellessämme kohti tarhaa, joka oli suoraan edessä tallialueen toisella puolella, kävelimme ohi suuren kentän ja toisella puolella oli suuri tallirakennus ja ilmeisesti maneesi. Kentällä oli juuri estetunti menossa. Tummiin ratsastusvaatteisiin pukeutunut mies nojasi kentän aitaan kuin estevalmentajat aina elokuvissa. Hän huusi ohjeita kolmelle ratsukolle, jotka ratsastivat kentällä reilun metrin kokoista rataa. Tunnistin hevosista vain yhden. Se oli Carla, josta Ronja oli myös lähettänyt kuvan. Muut hevoset olivat täysin vieraita, luultavasti yksityisessä omistuksessa.
- Tuo tuolla on Sasu, Ronja sanoi ja osoitti pikkutallin nurkalta ruunikkoa hevosta joka käveli tarhassa kohti vesiastiaa. Ihastelin upeaa hevosta, joka oli todella paljon isompi kuin osasin odottaa. Kuvista ei oikein saanut hahmotelmaa, että hevonen todella lipoi 170cm säkärajaa. Astelin tarhan viereen ja ojensin käteni kohti oria. Sasu nuuhkaisi kättäni, mutta oli enemmän kiinnostunut Ronjasta. Nainen ojensi riimun, jonka oli ottanut pikkutallista mukaan.
- Voit tuoda Sasun päätalliin, niin saatte hieman tutustua. Ronja sanoi ja lähti jo edeltä kävelemään kohti tallia.

Harjailin Sasua kaikessa rauhassa. Ori ei suurempaa kiinnostusta osoittanut, vaan nautiskeli heinistä jotka oli karsinaan jäänyt. Ronja palasi pian luoksemme, mukanaan Sasun varusteet.
- Saat käydä ratsastamassa Sasulla pienemmällä kentällä. Siellä ei ole ketään hetkeen, niin saatte rauhassa tutustua myös ratsain, nainen vastasi ja jätti varusteet karsinan oveen telineisiin. Avasin karsinan oven ja nostin satulan alas telineestä. Satula painoi yllättävän paljon. Hikipisara meinasi valahtaa otsalle jo ajatuksesta, että satula pitäisi saada tuon jättiläisen selkään. Pituutta kun ei itseltänikään hirveästi löydy, olin erittäin hämmästynyt, että sain satulan orin selkään niinkin pienellä vaivalla. Kiristin satulavyötä vain vähän, oikeastaan vain niin, ettei satula tippuisi heti liikkelle lähdössä vatsan alle. Nostin suitset naulakosta ja tiputin orin riimun karsinan ulkopuolelle. Ensimmäisen kerran ori hieman testasi minua, ja nosti päätään ylös.
- Noh, äläs pelleile vielä, kuiskasin ja yritin painaa orin päätä turvasta itseäni kohti. Ori laski päänsä ja sain ujutettua kuolaimet Sasun suuhun ja nostettua niskapannan korvien yli. Otin ohjat pois orin kaulalta ja nappasin kypäräni karsinan ulkopuolelta päähäni. Avasin karsinan oven kokonaan ja lähdin taluttamaan Sasua ulos tallista.
- Tästä tulee jännää, sanoin ja avasin tallin ulko-oven.

Heitin ohjat orin kaulalle ja kiristin satulavyötä. Mittasin vielä jalustimet suunnilleen oikean pituisiksi ja nostin jalkani jalustimeen. Ronja piti toiselta puolelta vastaan, ettei satula kierähtäisi ympäri.
- Aikamoinen urheilusuoritus oli tuo satulaan kiipeäminen, ajattelin samalla kun lyhensin ohjia ja kiristin vielä satulavyötä.
- Voit aloittaa kävelemällä muutaman kierroksen. Sasulla luultavasti on aika paljon virtaa, kun joutuu yksin kentälle, Ronja varoitteli. Lyhensin ohjat ja yritin istua satulassa hyvässä ryhdissä. Ensivaikutelman on oltava hyvä, että Ronja uskaltaa antaa Sasun hoitohevosekseni. Muutaman kierroksen jälkeen Ronja ehdotti, että jäisin pääty-ympyrälle ravaamaan. Tein työtä käskettyä ja jäin päätyyn. Kuten arvata saattaa, ei tuon kokoisella hevosella ole helppo ravi istua ja vatsalihakset todella joutuivat töihin.
- Tuo näyttää enemmän hölkkäilyltä kuin ravilta. Nyt tehokas puolituntinen, niin katsotaan kuinka sovitte toisillenne, Ronja hihkaisi. Koskin pohkeillani kevyesti orin kylkiä, ja vauhti kasvoi. Luovutin harjoitusravin suhteen ja aloin keventää hevosen ulkojalan mukaisesti.
- Ylös, alas, ylös, alas, toistelin päässäni. Vaikka tämän pitäisi olla ihan itsestään selvyys, yhtäkkiä tuntui etten osaa mitään. Vaihdoin suuntaa ja ravasin toisinkin päin.
- Voit kokeilla laukata hieman, Sasulla on aika suuri laukka-askel, se on pakko kokeilla. Ronja huudahti kentän reunalta. Poistuin ympyrältä ja laukkasin molempiin suuntiin.
- Vau, täällä saa todella tehdä töitä, sanoin Ronjalle kun kävelimme hänen ohitse uraa pitkin.
- Se on totta, Sasu ei ole helpoimmasta päästä, mutta mielestäni pärjäsit oikein hyvin. Ronja vastasi ja lähti kävelemään rinnallamme.
- Olet erittäin tervetullut tallitiimiin, Sasun kanssa hommat näyttää onnistuvan ja taidatte tulla ihan hyvin jo toimeen, Ronja jatkoi.
- Voi se olisi ihanaa, hihkaisin orin selästä. Kävelin uraa pitkin muutaman kierroksen ja löysäsin orin satulavyötä. Ronja johdatti meidät ulos kentältä ja ratsastin läpi tallialueen.
- Tässä on derbykenttä, se aukeaa tässä kesä-heinäkuun vaihteessa. Ja tämä tie vie rantaan ja maastoesteradalle. Muuta ihmeellistä tässä nyt ei ole. Maneesiin pääsee tuolta parkkipaikan päädystä tai suoraan tallista. Myös vasemmalta puolelta pääsee sivulta sisään, Ronja osoitteli ympäri tallialuetta. Kierros päättyi samalle tallin ovelle, mistä Sasun ja minun yhteiselo alkoi. Hyppäsin alas orin selästä ja nostin jalustimet ylös. Löysäsin vielä hiukan vyötä ja talutin orin talliin sisään.

Karsinassa otin satulan alas ja nostin sen telineeseen siksi aikaa kun availin suitsien hihnoja.
- Hei! Sä oot varmaan se uusi hoitaja? kuului karsinan kaltereiden ulkopuolelta.
- Ai hei, joo olen Annie. Hauska tutustua, vastasin ja hymyilin tytölle karsinan raosta.
- Oon Ada, Ronja on mun äiti. Miten sulla meni Sasun kanssa?, tyttö jatkoi.
- Meillä meni ihan hyvin. Totuttelemista on, kun oon aikaisemmin ratsastanut oikeastaan vain poneilla, mutta Sasu vaikuttaa oikein potentiaaliselta kilpailukaverilta, kunhan päästään alkuun. Vastasin ja laskin suitset naulaan.
- Kiva kuulla, vedä hihasta jos tarviit treeniseuraa! Treenaan hevosellani Lucalla kans esteitä ja tosiaan avajaiskilpailutkin on muutaman viikon päästä. Pientä treeniä ja voitte jo johkin luokkaan päästä osallistumaan! tyttö vastasi ja avasi viereisen karsinan oven. Vaaleatukkainen tyttö käveli kahden suuren hevosen kanssa tallin ovista sisään.
- Ollaan just menossa Stellan kanssa treenaamaan maneesiin, haluatko tulla katsomaan? Ada sanoi ja nappasi toisen hevosen Stellalta ja laittoi Sasun viereiseen karsinaan.
- En valitettavasti ehdi tänään. Harmi, olisin mielelläni tullut katsomaan. Sanoin hieman apeana. Olisi ollut kiva nähdä kun tytöt olisi treenanneet.
- Ai. No ensikerralla tuut sitten katsoon, tai vaikka mukaan treenaamaan. Tässä on muuten Luca, Ada sanoi ja katsoi ihaillen tummaruunikkoa oriaan.
- Vau, se on upea, sanoin ja ihastelin Lucaa, vaikka Sasu oli tietty mahtavampi. Ada hymyili ja lähti kävelemään kohti satulahuonetta. Harjailin vielä Sasua ja puhdistin kaviot. Laitoin riimun Sasun päähän ja suljin karsinan oven. Otin suitset ja lähdin kohti pesukarsinaa. Putsasin kuolaimet ja niputin suitset kauniisti. Kävelin takaisin karsinalle ja otin satulan mukaan ja kiikutin varusteet satulahuoneeseen, jossa Stella ja Ada valitsivat varusteita.
- Oli kiva tavata, vien Sasun takaisin tarhaan ja lähden takaisin kotiin. Lupasin vanhemmilleni, että ehdin päivälliselle, harmittelin ja nostin varusteet paikoilleen.
- Kiva kun kävit, ihana saada uusia kasvoja tallille! Ada hymyili ja nosti satulan alas telineestä. Kävelin ulos satulahuoneesta ja nappasin riimunnarun. Avasin Sasun karsinan oven ja klikkasin riimunnarun kiinni riimuun ja lähdin taluttamaan oria takaisin tarhaan. Avasin portin ja riisuin riimun orin päästä. Sasu steppaili kohti tarhassa olevaa heinäkasaa. Suljin portin ja vein riimun ja narun takaisin talliin. Hyvästelin vielä Ronjan ja lähdin kävelemään hiekkatietä kohti bussipysäkkiä. Tästä alkaa minun ja Sasun yhteiselo.

Vastaus:

Upea aloitus! Ihanaa, kuinka olit perehtynyt alueeseen, henkilöihin ja muihin yksityiskohtiin. Otit myös henkilökunnan osaksi tarinaa, mikä on aina hyvä juttu. Teillä tosiaan sujui hyvin, joten todella odotan mitä te vielä yhdessä koette. Jos olet kiinnostunut tunneista, niin tuntikalenterista voit käydä katsomassa mieleisen. Estepainotteinen kun olet itse, niin suosittelisin esteiden "jatko I" -tuntia, kun olet jo kuitenkin hieman hypännyt ja tiedät miten hommat toimii. Valmennuksista kiinnostuneena, kannattaa seurailla tallituvan ilmoitustaulua. Sinne tulee kaikki tallilla järjestettävät valmennukset.

Saat tarinastasi 25v€. Tarinasi oli ihanan pitkä, mistä saat plussaa. Ensikerralla kannattaa lisäillä tarinaan pieniä talliaskareita, sillä niistä tienaa aina vähän extraa.

Webdesign by skeleton 2015, ulkoasun kuvat © HorseStockPhotosKatherine Mustafa Photography.
Suomeksi: Kingston on virtuaalitalli, ja jokainen tämän sivun hevonen on virtuaalihevonen.
In English: Kingston is a SIM-game stable, and every horse on this site is a SIM-game horse.
Kaikki materiaali/All contents © Ronja

©2019 Kingston - suntuubi.com